Tulku Bisnes

Tulkuja tulee ilmoille kuin sieniä sateella. Pian on mahdotonta kävellä kadulla ilman että törmäisi jos kenenkin jälleensyntymään. Deepak Chopran emanaation tapaaminenkaan ei ole enään mikään mahdottomuus.

Tulku bisnes romuttaa rotan lailla hiljalleen tiibetinbuddhalaisuuden uskottavuutta. Tulkuihin liittyy lähes poikkeuksetta poliittista- ja rahallista valtaa. He perivät oletetun aikaisemman inkarnaation aseman luostarissa, kuten myös hallinnon. Tämä ei ole aina toiminut niin ihanasti kuin haluamme romantisoida. Edesmenneen opettajan nimeämät, ns. läheisimmät lamat, ovat pyrkineet kahmimaan asemsa turvin itselleen mainetta ja varautta. Lapsia on kidnapattu ja äitejä pakotettu luovuttamaan taaperonsa munkkien huostaan. Chimey Dorje on yksi tälläinen henkilö, joka kutsuttiin luostarielämään hyvinkin riitaisissa olosuhteissa. En myöskään näe mahdottomana, että suomestakin ´löytyisi´ pian (nimenomaan) varakas oppilas, joka tunnistetaan yhteensattuman kautta tulkuna.

Shakyamunista ei ole olemassa jälleensyntymää - tulkua. Eikä hän myöskään opettanut tulku-järjestelmästä yhdessäkään sutrassa. Tietysti hän mainitsi jossain (kuten parinirvana-sutrassa) tulevista mestareista, jotka levittävät Buddhan opetuksia jokaiseen kymmeneen ilmansuuntaan. Järjestelmä on täysin tiibetiläisten omaa keksintöä. Sinänsä uniikki keksintö, mutta sillä ei ole välttämättä mitään yhteistä sen kanssa mitä Siddhartha opetti.

Jälleensyntyminen käsitetään illuusioiden jatkumona. "Harha syntyy" yhdestä elämästä toiseen, sillä absoluuttisessa todellisuudessa ei ole mitään mikä voisi syntyä tai kuolla. Karma merkitsee yksinkertaisesti syytä & seurausta. Kyseessä ei ole fatalismi - pystymme aina halutessamme muuttamaan kohtaloamme. Tulkuismi ei helpota meitä ymmärtämään vaan tuo käsityksen siitä, että on jokin pysyvä sielu (tai muu muuttumaton osa), joka jatkaa elämästä toiseen kuin koirasta toiseen hyppivä kirppu. Siddhartha ei opettanut mitään mikä viittaisi tähän. Hän kertoi elämän olevan kuin alati muuttuva joki ja kielsi itsenäisen minän olemassaolon prajnaparamitasutrassa.

Summa summarum: ketä edes kiinnostaa onko opettaja tulku vai teurastaja? Oppilaan tulisi etsiä itselleen opettaja, joka on aidosti myötätuntoinen ja kiinnostanut oppilaansa hyvinvoinnista enemmän kuin pyllynsä pussaamisesta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö laman tulisi sanoa meille mielistelyn sijasta asioita jotka meidän tarvitsee kuulla. Ulkoisilla ominaisuuksilla, kuten titteleillä, ei tulisi olla mitään merkitystä. Jos niillä olisi merkitystä, meidän pitäisi etsiä Hänen Pyhyteensä sijasta H.H.H.H.H.P:tä. Sehän on paljon parempi, aivan kuten viiden tähden hotelli ylittää ominaisuuksillaan yhden tähden hotellin.